perjantai 30. elokuuta 2013

Rv 38+6. Onnea! Teille on syntynyt poika!

Huomenna olisi laskettu aika, mutta niin vaan toisin kävi ja tuo uusi tulokas on jo viikon ikäinen ;) Kävin torstaina 22.8. (rv 38+5) neuvolassa, josta edellisessä postauksessa kerroinkin. Siellähän ei ollut ihmeempiä. Pistin kuitenkin saman päivän aikana merkille koko ajan tihenevät kivuttomat valmentavat supistukset. Taisin sanoa siskollenikin, että jos näistä pitäisi jotain päätellä sanoisin synnytyksen olevan lähellä. Samaan hengen vetoon totesin myös synnytyksen olevan joka tapauksessa lähellä.

Illalla päätin vähän urheilla ja leikkasin takapihamme nurmikkoa sellaisella työnnettävällä versiolla. Iltapalaa syödessäni tunsin pari kipeämpää supistusta, mutta ajattelin niiden johtuvan aika hektisestä päivästäni ja ruohonleikkuusta enkä noteerannut niitä sen kummemmin. Yöllä muistan heränneeni ehkä neljään supistukseen ja tämä pönttö ei vieläkään osannut ajatella, että synnytys saattaisi olla käynnistymässä. Kolmen aikaan yöllä O tuli väliimme ja minä siirryin sohvalle nukkumaan - oli ihan järkyttävän kuuma ja hiki virtasi.

Melkein viiteen asti torkuin kunnes päätin, että pakkohan noita supistuksia oli ruvettava kellottamaan. Viiden ja kuuden välillä niitä tuli yhdeksän, eli keskimäärin reilun kuuden minuutin välein. Kuudesta seiskaan niitä tulikin jo 12, joten soitin vanhemmilleni josko tulisivat hakemaan O:n hoitoon. Isäni haki O:n ja mekin lähdettiin miehen kanssa aika samantien kohti kättäriä.  Kello seitsemän jälkeen supistuksia tuli aika tasasesti jo kolmen minuutin välein ja Kättärin pihassa oltimme n. 20 vaille kahdeksan. Olimme yhden ystäväni kanssa sopineet, että me päätämme milloin lapsemme syntyvät (hänen raskautensa oli reilun viikon minua edellä) ja sovimme leikkimieliset treffit tälle samaiselle perjantaille Kättärille. Matkalta oli pakko laittaa ystävälle viesti, että kai sä oot vielä tulossa, sillä mä oon matkalla jo :) Epäuskoinen viesti tuli takaisin, että oletko oikeasti ja kyllähän se sen muutaman todistelun jälkeen uskoi.

Kävelin itse (tosin aika tuskasesti) parkkipaikalta laitokselle sisään, mutta kun minusta kuitenkin tuntui siltä, että pystyn tähän. Kätilö, joka oli meitä vastassa oli selvästi hieman epäuskoinen ja kysyikin meinasinko tulla synnyttämään. Sanoin että siltä tämä nyt tuntuu, mutta mistä sitä oikeasti voi tietää missä mennään. Kätilö oli kahden vaiheilla laittaako minut tarkkailuun vai synnytyshuoneeseen ja onneksi pääsin suoraan jälkimmäiseen. Siitä sitten vaatteiden vaihto ja käyrille, sisätutkimus tehtiin aika pian kasin jälkeen. Tämän samaisen kätilön ilme oli näkemisen arvoinen, kun hän totesi sisätutkimuksessa: "Eihän täällä ole mitään, tää on täysin auki!"

Sitten alkoikin se kivisempi tie, taas. Vedet ei mennyt itsestään, vaan tälläkin kerralla kalvot puhkottiin - kello oli 11:40. Vauva oli koko ajan aika ylhäällä ja odottivat kalvojen puhkaisun kanssa, josko se sieltä laskeutuisi ensin. Oli kuulemma vaarana, että napanuora luiskahtaa ensimmäisenä ulos, jos kalvot puhkotaan silloin kun vauva ei ole vielä laskeutunut kunnolla. Loppujen lopuksi kalvoja oli puhkomassa parikin lääkäriä ja kätilö. Mitään vaan ei tapahtunut, ulos tuli vain lapsivettä ja vauvakin pysyi vielä turhan ylhäällä. Taas odoteltiin ja odoteltiin. Sain epiduraalia sekä spinaalia ilokaasun lisäksi ja supistuksiakin koitettiin vielä vauhdittaa. Vaikkakin avautuminen oli täysin tehty yritettiin saada vauva laskeutumaan ponnistusvaiheen alkamaan. Pitkän odottelun jälkeen alettiin sitten miettimään olisiko tämäkin vauva tarjontavirheinen kuten isoveljensä ja siksikö se ei laskeutuisi. O:n synnytys siis kirjattiin aikoinaan pysähtyneeksi ja synnytys päättyi sektioon, koska vauva ei laskeutunut tarjontavirheen vuoksi. Lääkärit tunnusteli alakautta vauvan päätä ja etsi aukileita, joista voitaisiin päätellä pään asentoa. Lääkärin arvio tarjonnan olevan virheellinen n klo 15 ja antoi heti leikkauspäätöksen. Poika (4290g ja 52cm) syntyi  klo 15.35 ja tälläkin kertaa synnytystavaksi tuli sektio.

Maanantainen kokoarviokin meni sitten aivan metsään. Ultrallahan arvioivat neljä päivää ennen synnytystä vauvan olevan 3200g ja syntymäpaino oli tosiaan hurjat 4290g. Kyllähän minä tiedostin, että se on arvio, mutta en missään vaiheessa osannut kuvitellakaan, että se voisi kilolla heittää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Risuja vai ruusuja? Kiitos kommentistasi!