lauantai 22. heinäkuuta 2017

Tyttö on kotona.

Maanantaina veimme pojat ja koirat hoitoon vanhemmilleni ja tulimme miehen kanssa kahdestaan kotiin. Oli outoa olla kotona kahdestaan, sillä en edes muista koska viimeksi olisimme olleet. Pakkasin sairaalakassin, saunoimme ja katsoimme elokuvaa - tunnelma oli selvästi odottava. Pelkäsin etten saisi nukutuksi tuona yönä, mutta toisin kävi ja nukuin ihan normaalisti. Kello soi aamulla vähän ennen kuutta ja heti ensimmäisenä asiana työlistallani oli pukea tukisukat jalkaan, siis jo ennen kuin nousin sängystä. Kunhan olin äheltänyt sukat jalkaan ja mieskin jo herännyt, pesin hampaat ja kiiruhdin juomaan vielä lasillisen mehua. Leikkausohjeissa sanottiin, että ennen kuutta saisin juoda 1-2 lasillista vettä, kirkasta mehua, kahvia tai teetä. Mies söi aamupalaa ja minä vielä pakkasin viimeisiä tavaroita mukaan. Kävin läpi uudelleen ja uudelleen mitä minulla on mukana ja toivoin koko ajan, että emme joutuisi kovasti laitoksella odottamaan. Olin henkisesti yrittänyt valmistautua siihen, että pahimmassa tapauksessa leikkaus tehtäisiin vasta iltapäivällä, koska sekin oli mahdollista.

Puoli seitsemältä istuimme autoon ja lähdimme ajamaan kohti Kätilöopiston sairaalaa. Lapsivuodeosastolla meidät otti vastaan aivan ihana kätilö, joka oli mukanamme koko leikkauksen ja heräämöajan aina sinne asti kun tulimme takaisin osastolle - yhtä perheenjäsentä rikkaampana. Tyttö syntyi 18.7. ja kotiin pääsimme 20.7. Nyt uutta elämää on ehtinyt hetken ihmetellä kotoa käsin ja ihana huomata kuinka kaikki tosiaan tulee niin selkärangasta. Selvästi vielä enemmän kuin edellisellä kerralla. Tarkemman synnytyskertomuksen kirjoitan kunhan maltan istua hieman pidempään tietokoneen äärellä :)

Meillä on kaikki hyvin!

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Loppuraskauden unettomuus.

"Nuku nyt vielä kun voit", sanotaan varmaan jokaiselle odottajalle viimeisen raskauskuukauden aikana. Ensinnäkin, varastoon ei vaan voi nukkua ja toisekseen miten nukkua kun ei nukuta? En tiedä onko loppuraskauden unettomuus yleistäkin, mutta olen kärsinyt siitä nyt jo jonkin aikaa. Kummassakaan aikaisemmassa raskaudessa en muista tällaista olleen, joten tämä on yksi niistä erilaisista piirteistä raskauksieni välillä.

En koe oloani levottomaksi, enkä juurikaan pyöri sängyssä etsien esim. hyvää asentoa, mutta uni ei vain tule. Makaan valveilla, vaikka silmäni ovat kiinni. Nukkumaanmeno venyy muutenkin nyt, kun ollaan koko perhe lomalla enkä saa unta kun menen sänkyyn. Vaikka olisin mennyt sänkyyn klo 23, saatan silti katsoa kelloa vielä reilusti puolenyön jälkeen ennen nukahtamistani. Samana yönä voin myöskin herätä aamusta hyvin aikaisin, jopa jo viideltä ja oikeasti olo on ihan pirteä. Toisaalta myöskään tämä unettomuus ei juurikaan kostaudu päivän aikana, enkä koe itseäni mitenkään erityisen väsyneeksi, mutta silti olisi ihan kiva nukkua edes ne minulle normaalit kahdeksan tunnin yöunet joka yö, jotta univelkaa ei varmasti ole kerättynä kehoon, kun vauva syntyy. Ja hei, onhan se nyt jo tylsääkin maata vain valveilla!

Oletko sinä kärsinyt unettomuudesta, joka ei kuitenkaan varsinaisesti aiheuta väsymystä?

raskaus viimeinen kolmannes unettomuus pikkuauto parkkitalo parkkipaikka pihalla kesä

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Lälläslälläslieru, sulta pääsi p*eru!

Kaikkihan tuon otsikon lauseen tietää omasta lapsuudestaan! Nyt se on rantautunut meidän perheeseen tuolle seuraavalle sukupolvelle. Nuorempi ei niinkään siihen vielä lähde mukaan (tuskin sitä kestää kauhean kauaa), mutta esikoinen jaksaa lällätellä. Kaikessa pitää olla parempi, nopeampi, isompi, pidempi you name it!

Välillä on todella raivostuttavaa kuunnella poikien kinastelua täysin turhanpäiväisistä asioita, kuten siitä, että kummalla on enemmän leivänmuruja ruokapöydällä nenänsä edessä. Toinen aloittaa ja toinen jatkaa. Ei ku mulla! Ei ku mulla!! EIII KU MULLA!!

Kuten varmaan aika monella muullakin, niin meilläkin on karkkipäivä lauantaisin. Kumpikin poika saa oman pussin, johon laitetaan jokin määrä karkkia. Esikoinen selvästi säästelee karkkejaan ja kuopus vetää lähes kaiken napaansa samantien. Se miksi O karkkejaan säästelee johtuu vain siitä, että hän pääsee sitten lällättelemään veljelleen jossain vaiheessa päivää, että hänellä onkin vielä karkkia. Tai jos jääkaapissa on vaikka vanukkaat, niin O ei ikinä syö omaa vanukastaan D:n kanssa samaan aikaan, vaan hän odottaa, että D syö omansa ensin ja taas hän pääsee ilkkumisasemaansa.

Huvittavintahan tässä kaikessa on se, että välillä ilkkuminen kääntyy myös vähän päälaelleen. Jos O ei keksi mitään muuta, niin hän on käyttänyt jo tätäkin vaihtoehtoa: "mun spinneri onkin useammasta kohdasta rikki, ku sun spinneri"!

söderskär majakka saari saaristo kesä veneily

torstai 6. heinäkuuta 2017

Sterilisaatio sektion yhteydessä.

Maanantaina oli aika varattuna Kätilöopistolle synnytystapa-arvioon, jossa päätettiin minun kohdallani sektiopäivä. Samalla myöskin tehtiin ultralla sikiön kokoarvio, koska vatsani SF-mitta ylittää jo yläkäyrän. Synnytystapa-arvioon saa lähetteen, jos on yksikin sektioon päätynyt synnytyskokemus takana ja siinä on tarkoituksena lähinnä päättää lähestyvän synnytyksen tapa. Edellisen raskauden synnytystapa-arviossa ei juurikaan arvioitu sitä, voinko synnyttää alateitse vaan lähinnä kätilö totesi ettei näe estettä sille. Jälkikäteen ajateltuna heidän olisi ehkä pitänyt enemmän selvittää asioita. Sikiön tarjonta oli kyllä RT (raivotarjonta - pää alaspäin), mutta muuten oikea asento vain oletettiin. Ja sittenhän kävikin niin kuten ensimmäiselläkin kerralla, että pää oli taas tarjontavirheinen ja leikkaussaliin oli lähdettävä hyvin alkaneen, mutta pysähtyneen alatiesynnytyksen vuoksi. Tosin täytyy muistaa, että olin itsekin hyvin halukas kokemaan vielä alatiesynnytyksen, enkä siksi edes kyseenalaistanut synnytystapaa.

Nyt kun takana on jo kaksi sektiota ei synnytystapa-arviossa oikeastaan arvioida mitään, vaan todetaan suoraan, että synnytystapa on sektio ja päätetään sektiopäivä. Kun sektio tehdään suunnitellusti voidaan samalla tehdä muitakin toimenpiteitä ja yksi mitä minulta kysyttiin jo maaliskuun alussa lääkärineuvolassa oli halukkuus sterilisaatioon. Ehkäisyasiat on meillä olleet aina vähän ongelma, sillä hormoonalliset ehkäisyt ei sovi minulle. Olen kokeillut useita eri e-pillereitä, ehkäisyrengasta ja sekä hormoni- että kuparikierukkaa, mutta mikään ei ole hyvä. Tiesimme, että nyt olisi edessä automaattisesti sektio ja olimmekin jo hyvissä ajoin ennen lääkärineuvolaa keskustelleet mieheni kanssa siitä, että voisikohan sterilisaation tehdä sektion yhteydessä. Todellisuudessa en edes ehtinyt itse kysyä neuvolassa tätä asiaa, kun lääkäri jo kysyi onko lapsilukumme tämän raskauden jälkeen täysi ja ehdotti sterilisaation tekoa sektion yhteydessä. Samalla käynnillä sain mukaani täytetyn sterilisaatiolomakkeen allekirjoitettavaksi ja otettavaksi mukaan synnytystapa-arvioon.

sterilisaatio sterilointi sektio

Juuri eilen luin artikkelin miesten ja naisten sterilisaatioista ja ainakin otsikko antoi ymmärtää, että edelleen mieheltä pyydetään suostumus naisen sterilisaatioon. Todellisuudessa artikkelissa ei ihan näin räikeästi väitetty, mutta kerrottiin kolme tarinaa siitä, kuinka sterilisaation saaminen ei ole helppoa. Itse olen tämän vuoden aikana saanut huomata, että sterilisaation saaminen on helppoa, mutta artikkelin luettuani ymmärrän mistä tämä ristiriita tulee. Artikkelissa jaetaan kolmen henkilön tarina siitä, kuinka sterilisaation saaminen on ollut vaikeaa ja heistä kellään ei ole ollut lapsia. Uskoisin, että tässä on suuri ero minun ja heidän välillään, vaikka toki ymmärrän sen, ettei vapaaehtoinen lapsettomuus saisi olla esteenä sterilisaatiolle. Minulta ei myöskään ole kertaakaan kysytty onko mieheni tietoinen tästä toimenpiteestä. Maaliskuinen lääkäri vain totesi, että tässä on tämä lomake, keskustelkaa kotona ja ota lomake mukaan synnytystapa-arvioon. Olen kyllä kuullut, että sektion yhteydessä tehtävästä sterilisaatiosta on mukanaolevalta mieheltä kysytty, että olethan tietoinen tästä tulevasta operaatiosta.

Ja sitten se kokoarvio, vaikkei koolla kauhean suurta väliä ole, kun sektio on kyseessä. Olin jo valmiiksi päättänyt suhtautua hieman varauksellisesti kokoarvioon, sillä edellisen raskauden kokoarvio oli mennyt täysin pieleen. Viimeisen kokoarvion sain D:stä maanantaina (rv38+2), joka oli 3200g ja D syntyi saman viikon perjantaina painaen 4290g ;) Nyt kuitenkin uskon, että tällä kerralla mittaus on lähempänä totuutta, sillä sikiön painoarvioksi saatiin 3500g (rv36+2).

Sektiopäiväkin on nyt päätetty ja todellinen lähtölaskenta ja loppurutistus aloitettu! Olin siinä uskossa, että 39 raskausviikkoa odotetaan täyttyvän, jonka jälkeen leikataan, mutta koska minulla on jo kaksi sektiota takana leikataankin jo raskausviikolla 38. Tiistaina 18.7. klo 7 astelen mieheni kanssa Kättärin ovista sisään ja kolmas lapsemme näkee päivänvalon.

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Sokereiden kotimittaus.

Viime neuvolakäynnillä löytyi yhdellä plussalla sokeria virtsasta ja tästä syystä tuli oitis lähete jälleen kerran sokerirasitukseen. Pyristelin lähetettä vastaan, koska tuntui turhalta käydä siellä vielä viimeisen neljän raskausviikon aikana, varsinkin kun hoito olisi kuitenkin vain ruokavalio ja sokereiden kotimittaus. Mutta koska myöskin vatsan koko otti nyt ylimääräisen hyppäyksen yläkäyrän yläpuolelle sai terveydenhoitaja suostuteltua minut rasitukseen. Kuten ehkä muistattekin, ensimmäinen vapaa aika sokerirasitukseen löytyi vasta lähes kahden viikon päähän (Helsinki, Espoo, Vantaa -akselilla). Muutaman mutkan kautta sain kuitenkin sokerimittarin heti juhannuksen jälkeen kotiin ja pääsin seuraamaan sokereita kotimittauksilla, sillä onhan sokereiden seuranta minulle tuttua jo edellisestä raskaudesta.

omaseuranta radi raskausdiabetes sokerimittari verensokeri

Olen nyt seurannut sokereita 7 päivää. Mitannut viitenä päivänä vain aamun paastosokerin ja kahtena päivänä tehnyt vuorokausimittauksia. Vuorokausimittauksissa on tarkoitus mitata verensokeri ennen jokaista ateriaa ja tunti jokaisen aterian jälkeen. Ennen ateriaa arvo ei saa ylittää 5,5 mmol/L eikä aterian jälkeinen arvo taas 7,8 mmol/L. Koko viikon ajalta paastoarvo ei ole ollut minulla yli 4,4 ja aterian jälkeinen arvo on ollut korkeimmillaan 6,8.

Olin varannut huomiselle valmiiksi sokerirasituksen, mutta peruutin sen. Olin eilen Kätilöopistolla sikiön koko- ja synnytystapa-arviossa (oli aika jännä käynti :D siitä lisää huomenna) ja sieltäkin kätilö totesi, että olisi ehkä hieman hätävarjelua lähteä nyt vielä kolmannen kerran sokerirasitukseen tämän raskauden aikana. Häneltä sain ohjeen mitata loppuraskauden aamun paastoarvoa muutaman kerran viikossa.

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Jos mun nimi alkaisi P:llä.

"Jos mun nimi alkaisi P:llä, ni äiti mikä se olis", kysyi esikoinen kerran viihdyttääkseen itsensä ja veljensä automatkaa. "Pliver", vastasin pojalle ja sain aikaan ison naurunremakan. Sen jälkeen käytiin tietysti myös kaikki muutkin lähipiirin nimet läpi useammallakin alkukirjaimella ja näin taittui tämäkin matka mummin luo ilman takapenkkiläisten keskinäistä tappelua tai kinastelua.

Tällä kerralla lapset keksi itse viihdykettä, mutta usein varsinkin pitkillä matkoilla yritetään keksiä muitakin arvoituksia, arvuutteluja tai pelejä matkaviihtyvyyden lisäämiseksi. Yksi poikien lemppareista on sellainen, jossa minä kysyn minkä merkkinen auto esimerkiksi papalla on ja poikien pitää vuorotellen vastata. Nykyään pojat on niin hyviä tuossa jo, että lähipiirin autot loppuvat aina kesken.

Arvuutellaanko teillä autossa tai muuten vain?

Kuva on jo useamman vuoden takaa Utöstä.

lauantai 1. heinäkuuta 2017

10 vuoden #profiilikuvahaaste.

Mamma rimpuilee -blogista kajahti ilmoille kuvahaaste jo aikaa sitten. Tarkoituksena oli kaivaa esille kirjoittajan profiilikuvat facebookista 10 vuoden ajalta ja jakaa ne teille. Moni minua aiemmin tähän haasteeseen vastanneista ovat huomattavasti nuorempia ja sen on kyllä hauskalla tavalla nähnyt kuvissa, joten nämä minun profiilikuvani ovat ehkä jopa vähän tylsiä ja ainakaan itse en juurikaan löydä kuvien väliltä suurta ulkonäöllistä muuttumista.

Minä olen sitä ikäryhmää ja koulukuntaa, joka vietti teiniytensä nettiseikkailut irkissä (kunhan ensin oli kokeiltu myös legendaarinen KISSin chatti) ja jakoi kuviaan IRC-Galleriassa ;) Sieltä olisi löytynyt ne mun sellaiset kuvat, jotka olisi ehkä aiheuttaneet sitä _pientä_ hilpeyttä.

Kymmenessä vuodessa minulla ei ole ollut edes kymmentä profiilikuvaa ja harva kuva on oikeasti siltä vuodelta milloin se on ollut profiilikuvana, mutta kaikki alla olevat ovat kuitenkin kuvia minusta viimeiseltä kymmeneltä vuodelta. Näistä ehkä saattaa myös nähdä sen, etten tosiaankaan ole mikään selfie -nikkari, hahhahaha!

Oletko sinä muuttunut paljon viimeisen kymmenen vuoden aikana?

hanna kommammaa 10 vuoden profiilikuvahaaste