torstai 27. heinäkuuta 2017

Rv 38+3: Onnea! Teille on syntynyt tyttö!

Nyt kun likka on viikonikäinen on hyvä hetki vetää yhteen kolmas synnytyskokemukseni, joka olikin tällä kerralla hyvin samanlainen, mutta samalla aivan erilainen, kuin aiemmat synnytykseni. Tiistai 18.7.17 oli merkitty kalenteriini isolla sydämellä. Se oli päivä johon oli varattu suunniteltu sektio tehtäväksi. Ohjeena oli saapua Kätilöopiston sairaalaan klo 7 aamulla. Puolen yön jälkeen ei saanut syödä mitään ja ennen aamukuutta sai juoda 1-2 lasillista vettä, kirkasta mehua, teetä tai kahvia.

Ilmoittauduimme lapsivuodeosastolle, jossa meitä oli vastassa aivan ihana kätilö. Hän vei meidät huoneeseen ja näytti minulle varatun vuodepaikan. Harmikseni huoneen ikkunapaikka oli jo varattu ja sain tyytyä siihen huoneen vähän pimeämpään puoleen. Sängyllä oli valmiiksi varattuna sekä minulle, että miehelleni leikkausvaatteet ja aloimmekin aika pian vaihtaa vaatteita samalla kun kätilö lähti kirjaamaan minua sisään. Veikkaus oli, että pääsemme leikkaussaliin heti aamusta. Olin jonossa ensimmäisenä eikä sillä hetkellä näyttänyt siltä, että kiirellisiä tulisi eteen.

Vähän jälkeen kahdeksan lähdimme jännittyneenä kohti leikkaussalia. Tuntui jotenkin oudolta kävellä sinne itse ja saliin kun päästiin oli vastassa iso joukko naisia, jotka kaikki esitteli itsensä ja kertoi lyhyesti tehtävästään leikkaukseni aikana. Jossain vaiheessa totesinkin jo naurahtaen vastaanottokomitealle olevani pahoillani, mutta tuskin muistan teistä yhdenkään nimeä kolmen minuutin päästä. Hermostutti ja jännitti kuitenkin aika paljon.

Minut istutettiin leikkauspöydälle ja alettiin valmistella leikkausta varten. Kerrottiin koko ajan mitä tehdään ja miksi. Laitettiin kanyylia kämmenselkään ja kyynärtaipeeseen, niitä-jotain-mitä-lie lätkiä liimattiin ympäri ylävartaloa, verenpainemittari asetettiin toiseen käteen ja sitten vielä se klipsi mikä tulee sormeen. Sain happiviikset naamalle ja silloin tuli flashback edellisestä leikkauksesta. Sitä happiviiksien hajua tuskin koskaan unohdan kokonaan ja haistoin sen aina silloin tällöin nenässäni vielä muutama päivä leikkauksen jälkeenkin. Seuraavana oli vuorossa puuduttaminen ja sain epiduraalin sekä spinaalin. Eihän noiden laitto ihan kivutonta ole, mutta ei se kovastikaan tuntunut. Enemmänkin siinä jännittää koko ajan sitä, milloin ehkä sattuu. Samantien, kun puudutteet oli paikoillaan alkoi vasen jalkani kihelmöidä ja puutua ja minut autettiin leikkauspöydälle makuuasentoon.

Vointiani tarkkailtiin koko ajan tietysti monitoreilta, mutta myös kysymällä minulta olosta ja fiiliksestä. Jännittävin hetki oli, kun leikkaus oikeasti alkoi. Tiesin edellisestä leikkauksesta, että sisäänmenossa kesti vähän, koska kiinnikkeitä oli sisällä aika paljon ensimmäisestä sektiosta. Silloin toki oli hätä ja sektio tehtiin nopealla aikataululla ja tästä syystä silloin kutsuttiin pikana kokeneempi lääkäri jatkamaan leikkausta. Nyt tiedossa oli tämä mahdollisuus kiinnikkeisyydestä ja siihen oli pystytty varautumaan, mutta toki se oli ensimmäisenä mielessäni, että kauankohan sisäänmeno kestää. Loppujen lopuksi kiinnikkeitä ei ollut juurikaan ja koska kiire ei ollut, oli sisäänmeno helpohko. Sisäänmeno otti ehkä kymmenisen minuuttia ja tyttö syntyi kello 8.58 parkaisten. Sillä hetkellä taisi jännitys purkautua ja tiesin, että loppukin menee hyvin. Luottoni leikkaushenkilökuntaan oli ja on erittäin korkea.

synnytyskertomus kätilöopisto rv38+3 suunniteltu sektio elektiivinen suomi100 villasukat leena-mummo

Isä pääsi leikkaamaan napanuoran ja ottamaan heti tuoreeltaan tyttärestään kuvia. Likka huusi niin lujaa, että totesin miehelleni tuon olevan hieman toista maata äänen käytössä poikiimme verrattuna. Näin tyttäremme ensimmäisen kerran joitakin minuutteja syntymästä ja häntä tarjottiin minulle rinnalle. Minusta tuntui kuitenkin siinä maatessa niin avuttomalta, etten uskaltanut ottaa häntä makaamaan rinnalleni. Tuore kolmen lapsen isä lähti aika pian tyttäremme kanssa heräämön puolelle ja leikkaukseni jatkui vielä sterilisaatiolla sekä sulkemisilla. Ennen leikkausta pyysin, että saisin nähdä istukan, koska en ollut sitä vielä koskaan nähnyt ja halusin, että lääkäri tarkastaa vauvan pään asennon ennen ulosauttoa. Poikien päät olivat siis tarjontavirheisiä ja siksi he eivät koskaan syntyneet alateitse. Tällä kerralla vauvan pään asento olisi ollut juuri oikea alatiesynnytystä ajatellen.

Missään vaiheessa leikkausta en tuntenut kipua, mutta tuntuuhan se aika häijyltä kun tiedät, että vatsasi on auki ja sisuskalujasi siirrellään. Koko ajan kuulostelet extratarkkana omaa oloasi ja vointiasi ja tavallaan odotat, että loppuuko puudute kesken. Jossain vaiheessa leikkausta tunsin jotain ylimääräistä kivuntapaista vasemmalla puolella vatsaani ja silloin muistaakseni sain lisää puudutetta. Leikkaus kesti noin tunnin ja ennen kymmentä olin jo heräämössä, jossa sain tytön rinnalleni. Lapsivuodeosastolle meidät siirrettiin ehkä tunnin päästä heräämöön siirtymisestä.

Leikkaus meni hyvin eikä ongelmia ollut missään vaiheessa. Haavasta tuli siisti ja pääsin sängystä ylös ensimmäisen kerran jo tiistai-iltana. Kävelin kätilön ja vauvan kanssa yhden kierroksen osastoamme ympäri ja sen suorituksen jälkeen minulla oli voittajafiilis ;) Imetys lähti käyntiin muutamassa päivässä, eikä vauva tarvinnut lisämaitoa ollenkaan. Torstaina pääsimme kotiin.

Kaikista kivuliainta on ollut toipua tästä kolmannesta koitoksesta. Kaksi edellistä sektiota oli paljon helpompia toipua, enkä ollut yhtään niin rampa kuin nyt. Selvästi kuitenkin jokainen päivä on edellistä parempi ja mikään ei kostaudu, kunhan vain muistan olla tekemättä mitään ylimääräistä sykkeennostatusta. Leikkauksesta on nyt reilu viikko aikaa ja liikkumiseni alkaa olla jo selvästi normaalimpaa vaikkakaan juoksuaskelia en vielä uskaltaisi ottaa, hahahhahah!

Likka on tyytyväinen vauva, joka osaa myöskin ilmaista tyytymättömyytensä. Hän on kärsimätön, kuten tietysti kaikki vauvat, eikä suostuisi odottamaan ruokaansa sekunttiakaan. Perinyt ehkä äitinsä nälkäkiukun ja kuulemma naisille on normaalia kiihtyä nollasta sataan nanosekunnissa ;) Hän syö hyvällä ruokahalulla ja nukkuu jo nyt yöllä yhden neljän tunnin pätkän. Sen lisäksi hän herää syömään 2-3 tunnin välein, joten saan minäkin nukuttua oikein hyvin.

Aikaisemmat synnytyskertomukset löydät täältä: Rv 40+2: Onnea! Teille on syntynyt poika! ja Rv 38+6: Onnea! Teille on syntynyt poika!

8 kommenttia:

  1. Onnea vauvasta! Tehtiinkö sterilisaatio sektion yhteydessä? Olisitko saanut luvan neljänteen sektioon mikäli olisit halunnut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sterilisaatio tehtiin nyt sektion yhteydessä. Sterilisaatiopäätös tehtiin jo alkuvuodesta, kun tiedettiin edessä olevan suunniteltu sektio. En tiedä olisinko saanut luvan vielä neljänteen sektioon, kun en kysynyt.

      Poista
  2. Hyvä lukea että kaikki meni hyvin.
    Ja olet toipunut suht hyvin.
    Onnittelut tyttövauvan johdosta teille koko perheelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Vielä pitkään pitää muistaa ottaa rauhallisesti, mutta jokainen päivä on edellistään parempi :D

      Poista
  3. Ihanaa, että synnytys sujui hyvin ja onnea tuhannesti pienestä tytöstä.♥

    VastaaPoista

Risuja vai ruusuja? Kiitos kommentistasi!