sunnuntai 6. elokuuta 2017

Mikä likalle nimeksi?

Niin sanottua työnimeä ei likalla ole koskaan ollutkaan, mutta koska lähipiirissämme on putkahdellut vauvoja maailmaan enemmänkin, on vauvoille väkisinkin muotoutuneet jotkut kutsumanimet. Veljelleni syntyi poika juhannussunnuntaina ja häntä sanotaan Jaskaksi (tai Nils Holgerssoniksi) kunnes kirkossa toisin kuulutetaan. Myös toiselle veljelleni syntyi poika (noin viikko sitten) ja häntä kutsutaan Keijoksi. Meidän likka taas on kotikielellä joko likka tai sisko ja kodin ulkopuolella Tiina. Isänsä tosin kutsuu häntä Brunhildaksi, hahahaahha!

Olemme joutuneet jokaisen lapsemme nimeä miettimään enemmänkin. Esikoisesta emme aikoinaan tiennyt kumpaa sukupuolta hän edustaa, joten teimme nimilistaa kummastakin sukupuolesta jo raskausaikana. Jos esikoinen olisi ollut tyttö, olisi meillä ollut nimi valmiina, mutta kun hän olikin poika alkoi armoton nimipähkäily. Mikään niistä nimistä mitkä olimme raskausaikana listanneet ei tuntuneet enää hyviltä, tai jos toinen meistä vanhemmista piti jostain nimestä enemmän, niin toiselle vanhemmalle se ei kuitenkaan kolahtanut.

lilja valkoinen kukka vauva lapsi tyttö poika nimipohdinta

Halusimme nimen mikä ei olisi supisuomalainen, se ääntyisi helposti myös kansainvälisesti ja minulle oli tärkeää, että nimi löytyisi nimipäiväkalenterista. Loppujen lopuksi esikoisen nimeksi valikoitui Oliver. Toisen pojan kohdalla nimen valinta tuntui vieläkin vaikeammalta. Esikoisen kanssa oltiin jo pitkään pohdittu monet nimet läpi ja koska hänellekin tuntui olevan vaikea löytää nimeä, tuntui toiselle pojalle olevan vielä vaikeampi löytää nimeä. Oskar oli pitkään meillä yksi suosikeista toisen pojan nimeksi, mutta kun miehen serkun pojasta tuli Oskar jätimme sen nimen rauhaan. Jo esikoiselle meillä oli ehdolla nimi Daniel, mutta se hylättiin silloin, koska se tuntui olevan liian samanlainen isänsä nimen (Tanel) tai meidän koiran nimen (Däni) kanssa. Sama ajatus nousi toisenkin pojan nimipohdinnan keskellä, mutta päätimme olla välittämättä siitä, koska nimi muuten tuntui niin osuvalta. Toisesta pojastamme tuli Daniel.

Nyt kaiken pitäisi olla helpompaa, kun enää ei tarvitse käydä poikien nimiä läpi. Ja olihan meillä aina valmiina nimi tytölle (Vivian), mutta niin vain kävi, että nyt sekin nimi on jo varattu lähipiirissämme. Ajattelemme ja ajattelimme jo silloin, että Vivian ääntyisi helposti lempinimeksi Viivi ja veljeni tyttärestä tuli Viivi puolitoista vuotta sitten.

Nyt pitäisi löytää tytölle nimi samoilla kriteereillä, kuin poikienkin nimet on valittu. Ei supisuomalaista nimeä, helppo ääntää kansainvälisesti ja nimipäivä lapsella pitää olla. Näiden lisäksi haluamme tytön nimen olevan kolmetavuinen, kuten poikienkin nimet ovat. Pojillamme on kolme nimeä ja kolme nimeä tulee likkakin saamaan. O:n toinen nimi on perintöä isältäni ja D:n isänsä isoisältä. Likka tulee saamaan myös toiseksi nimekseen perintönimen. Ristiäisiä vietetään 2.9., joten onneksi tässä on vielä jokunen viikko aikaa pähkäillä asiaa.

Onko teillä jotain tarinoita lasten nimien takana?

8 kommenttia:

  1. Nimi on joskus kinkkinen - Nomen est oven:) Esikoiselle ehdotin ensi alkuun Ollea tai Oskaria nimeksi ja Johannes olisi ollut toinen nimi, niin mies sanoi, et paa vaikka Jeesus p---le:)Jätettiin se nimi rauhaan ja toiselle pojalle mietin et Niko Waltteri olisi mitä ihanin niin mutta mies ihmetteli, että kumma kun ei mustilaismanne... Nimet ovat niin ihania ja silti vaikeita. Lapsenlapsien siskoilla on ihania nimiä kuten Mira Matilda Josefiina ja Lila Charlotta etc. Heini Marika on mielestäni sivan ihana nimi tai vaikka Suvi Auroora. Myös Annika ja Anna ovat supisuomalaisuuslistalla ykkösiä, puhumattakaan jostakin Lumi Kanelista jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimistä tulevat mielleyhtymät on muuten nekin kinkkinen juttu. Minulle ainakin useastakin nimestä tulee jotain mieleen, eikä nimi ole täysin neutraali. Esim. nyt vaikka Justiina. Aina kun kuulen nimen Justiina näen päässäni Pekka Puupään vaimon heilutamassa kaulinta :D

      Poista
  2. Olen aina miettinyt miten tärkeä nimi onkaan. <3 Sitä saa kuulla loppuelämän ja äitinä sitä saa lausua aika monta kertaa etenkin lapsen ollessa pieni. :D Meelika, Jessica, Aliina, Annica ovat mm. minusta kauniita kolmitavuisia nimiä tytölle.. Olen myös miettinyt onkohan Eliina nimi..?! Sekin olisi minusta kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta ja varmasti sen takia se nimen päättäminen onkin niin vaikeaa. Se kun on koko elämän aika näkyvässä osassa. Voisin kuvitella, että Eliina menisi kyllä läpi :)

      Poista
  3. Loppujen lopuksi toi nimen löytäminen on vaikeaa.
    Meillä ekalle oli helppo, toka ja kolmas olivat taas vaikeita.
    Onneksi teillä on vielä aikaa vaihella ja kuulustella nimeä monta kertaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, onneksi on vielä jokunen viikko aikaa pähkäillä ja makustella vaihtoehtoja.

      Poista

Risuja vai ruusuja? Kiitos kommentistasi!